Tavallisesti myymälöiden ikkunoissa on esillä kauneimmat tuotteet, herättäen halua astua liikkeeseen ja kuluttaa rahaa.

Näin tapahtuu myös sosiaalisissa verkostoissa, joissa jokainen muokkaa, koristelee ja näyttää, mitä haluaa saavuttaakseen tavoitteensa.

Sosiaalisen median näyttely ihmisen olemassaolosta on usein kaukana todellisuudesta, koska antina on “otoksia hetkistä”, usein median luomia.

Joten ihmisenä, joka myös vaeltelee siellä [sosiaalinen media], tarkkailen ihmisten käyttäytymistä ja pakotan itseni ajattelemaan. No, näemme mitä muut tekevät, ajattelevat, syövät, kenen kanssa he ovat vuorovaikutuksessa, missä he menevät, mitä he näkevät ja mitä he ihailevat esimerkiksi.

Joistakin näistä esityksistä pidän, ne inspiroivat minua, mutta toiset eivät niin paljoa. Ne voivat jopa estää minua elämästä omaa elämääni tyytyväisenä.

Tälla radalla voin luoda unelmia ja ihanteita, jotka eivät ole minulle hyväksi. Voin myös menettää keskittymisen itseni työstämiseen, enkä pysty parantamaan itseäni, koska en pysty näkemään puutteitani ja heikkouksiani. Tämä johtuu siitä, että sosiaaliset verkostot edistävät aina ulkoista elämää eivätkä sisäistä elämää.

Toinen yleinen virhe on aikansa hukkaaminen muiden elämän elämiseen jatkuvassa vertailussa ja kilpailussa.

On siis vaikea saada voimaa tai viisautta ymmärtää ja kohdata elämän ongelmat.

En tiedä teistä, mutta sosiaalinen mediani ei koskaan pysty näyttämään, kuka minä todella olen. Julkaisuni ovat fragmentteja todellisuudesta, joka on yksilöllistä. Rauhaa, iloa, itsehillintää, kyyneleitä, kipua, surua, myötätuntoa, väsymystä ei voi mitenkään julkaista…

Mennäänkö vaikka kävelylle ja selataan aikajanaa kohtuudella?