Image by Freepik

Menetettyä aikaa ei voi mitenkään korvata. Se mikä on tehty, on tehty (eikä mikään voi muuttaa sitä). Aika on uusiutumaton luonnonvara (ja siksi arvokkaampi kuin raha). Näin ollen on ihmisiä, jotka lykkäävät päätöstä antaa itsensä lopullisesti Jumalalle. Ongelmana on, että aika loppuu jossain vaiheessa.

Kokonaiskuva:

Intelligence and Faith -radio-ohjelman aikana piispa Renato Cardoso huomautti: ”Suuri kysymys on, ettemme tiedä, milloin kellomme pysähtyy. Et tiedä pysähtyykö sydämesi minä hetkenä hyvänsä. Koska niinkin voi käydä. Et tiedä milloin elämäsi päättyy.”

Siksi on suuri virhe lykätä tärkeitä päätöksiä elämässä. Ja tärkein koskee sitä, missä elämme ikuisuuden: joko Jumalan kanssa tai ikuisessa tuomiossa.

Meidän pitää saavuttaa sielumme pelastus joka päivä. Se on mahdollista vain niin kauan kuin meillä on elämän henkäys. Kun hengityksemme pysähtyy, kaikki on ohi. Ihmisellä on yksi kohtalo: taivas tai helvetti.

”Sinun täytyy varmistaa pelastuksesi, kun vielä on aikaa. Raamattu opettaa meille, että meidän tulee etsiä Jumalaa, kun vielä voimme löytää Hänet. Ja se, että ‘tekee suunnitelman’ Jumalan etsimiseksi, ei tarkoita, että ‘etsii’ Jumalaa. Se, että ‘tekee suunnitelman’ rukoilemista varten, ei tarkoita, että ‘rukoilee’. Parannuksen ‘suunnitteleminen’, asioiden tekeminen väärin ja hyvittäminen Jumalan kanssa ei ole ‘parannusta’ eikä ‘parannusten tekemistä Jumalan kanssa’. Ymmärrä: aikomus ei ratkaise ongelmaasi”, Cardoso huomautti.

Mitä tehdä:

“Jos sinun täytyy tehdä parannus, tee se nyt. Jätä synti, jätä se nyt. Pyydä joltain anteeksi, pyydä nyt. Selvitä asiat kuntoon Jumalan kanssa. Älä lykkää tätä päätöstä elämässäsi. Älä luule, että sinulla on aikaa”, piispa Cardoso varoitti