Image by cookie_studio on Freepik

Viime aikoina on tapahtunut kaksi huolestuttavaa ilmiötä: lasten liian varhainen “aikuistuminen” ja aikuisten lapsellistuminen. Lapsen aikuistuminen on määritelmän mukaan tehtävien ylikuormituksesta johtuvien vaiheiden  ennakointia, kuten kouluelämän aloittamista yhä varhaisemmassa iässä, lukemattomia täydentäviä kursseja ja aktiviteetteja, jotka eivät jätä lapselle tilaa olla lapsi.

Tämän seurauksena leikkiminen ja hauskanpito eivät käytännössä kuulu useimpien lasten rutiiniin, mutta se ei lopu siihen. Nyt pienillä on vielä yksi vastuu lisää: tehdä omat päätöksensä ikään kuin heillä olisi siihen rakenne, tiedot ja edellytykset ilman vanhempiensa tai huoltajiensa ohjausta ja suostumusta.

Samalla kun aikuiset ahdistavat ja hämmentävät lapsia, he elävät ikään kuin olisivat keskellä lapsuuttaan: yhä kypsymättömämpiä, emotionaalisesti heikkoja, vastuuttomia ja kykenemättömiä käsittelemään asioita turhautumatta.

Terve järki ei näytä olevan enää osa aikuisten elämää, sillä kaikkein ilmeisinkin pitää selittää, ja silti se kumotaan ja jätetään huomiotta. Arvoja pilkataan, kun taas naurettavia asenteita arvostetaan. Tämä on uusi askel kohti epävarmaa ja ennennäkemätöntä tulevaisuutta koko ihmiskunnan historiassa.

* Patricia Lages, toimittaja ja kirjailija