Kumpi on sinulle tärkeämpi – Jumalan “tykkäys” vai ihmisten “tykkäykset”?

Kolumnisti ja kirjailija Núbia Siqueira varoittaa liiallisen altistumisen vaarasta niitä, jotka vilpittömästi haluavat olla yhteydessä Jumalaan.

Elämme aikaa, jolloin hyperaltistusta edistetään paljon ja etenkin nuoret pitävät sosiaalisten verkostojen tarjoamasta näkyvyydestä.  He ovat jämähtäneet tarpeeseen paljastaa henkilökohtaista elämäänsä hakiessaan tykkäyksiä, kommentteja ja jakoja.

 Miksi se on tärkeää:

Kirjoittaja ja kolumnisti Núbia Siqueira katsoo, että tämä korostunut altistus on huono henkilölle, joka haluaa olla yhteydessä Jumalan kanssa. Voidaksemme kehittää suhdetta Korkeimpaan ja investoida hengelliseen elämään, on myös välttämätöntä arvostaa yksinäisyyttä ja nimettömyyttä.

”Elämä Jumalan kanssa ei ole sitä, mitä ihmisille näytetään tai mitä eletään kirkon sisällä, se on paljon syvempää.  Sanon yleensä, että elämä salassa on se, mikä meitä todella ylläpitää.  Se on kuin jäävuori.  Näet huipun, mutta suurin osa siitä on veden alla, ja se on se osa, joka tukee kaikkea.  Samalla tavalla elämä, joka meillä on salassa Jumalan kanssa, todella tukee meitä matkallamme”, kirjailija korostaa.

Mitä Jeesus siitä sanoo?

”Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.”

‭‭Matteus‬ ‭6‬:‭5‬-‭6‬

Toisin sanoen rukous, joka on lausuttu vain vaikutuksen tekemiseksi ihmisiin, ei ole Jumalalle mieleen.  Samalla tavalla työt, jotka on tehty vain ihmisille näyttämiseksi.  Jos tarkoituksena on saada ihmisten tunnustusta, ei voi odottaa mitään palkintoa Jumalalta.

Elämä salassa pitää meitö yllä:

Núbia huomauttaa, että monet ihmiset sanovat elävänsä salaista elämää, mutta ottavat kuvia lukemassa Raamattua, rukoillen jne. Salaisuus, jota emme näytä, on läheisyytemme Jumalan kanssa.  Siitä hetkestä lähtien, kun sitä täytyy esitellä, on se jo osoitus että emme tehneet sitä Jumalan, vaan ihmisten vuoksi.  Kun ihminen tekee sen Jumalalle, hänen ei tarvitse paljastaa sitä sosiaalisessa mediassa.

Jumalan työ tehdään kulissien takana, ja mikä todella tukee Jumalan työtä, ei ole ilmeistä.  Hän mainitsee esimerkkinä evankelioimisryhmän, jonka muodostavat enimmäkseen ihmiset, jotka istuvat keskellä seurakuntasalia, he eivät tee suurta numeroa itseään, mutta juuri se ryhmä työskentelee tuodakseen uusia ihmisiä kirkkoon.  Se, joka siivoaa kirkon, joka pesee wc:n, ei luultavasti saa keneltäkään tunnustusta, hän on anonyymi.  “Uskon kuitenkin, että nimettömänä pysyttelevät saavat suurimmat palkinnot ikuisuudessa”, hän huomauttaa.

Jeesuksen anonyymi elämä:

Kirjoittaja huomauttaa, että Jeesus eli nimettömänä 30-vuotiaaksi asti. Vaikka hän oli Jumalan Poika, hän eli koko tämän ajanjakson tavallisena ihmisenä, mutta palvellen aina Isää.

”Ihmiset eivät tunnistaneet häntä Jumalan Pojaksi. Hänen tapansa olla ja käyttäytyä oli niin hillitty, etteivät ihmiset tunnistaneet häntä.  He tunsivat hänet Marian ja Joosefin poikana, Jaakobin veljenä.  Mutta Hän oli tärkein mies, jonka maailma on koskaan tuntenut.”

 Johtopäätös:

Yllä olevan jakeen perusteella kirjoittaja päättelee, että jos paljamme kaiken tekemämme odottaen tykkäyksiä ja kommentteja, nuo reaktiot ovat jo palkintomme, emmekö voi odottaa saavamme mitään muuta Jumalalta.  Samalla tavalla, kun teemme jotain seurakunnassa odottaen saavamme hyväksyntää tai kiitosta pastorilta, se kiitos on jo palkintomme.

Lisäksi kun ihminen tekee jotain ihmistä varten, hän väsyy, valittaa ja vaikka pyörtyy, mutta kun hän tekee asian pyrkien tekemään Jumalan tahdon, hän tekee aina parhaansa, koska hän tietää kenelle tekee sen.  Joten arvioi siis motiiveitasi ja reaktioitasi päivittäin.