Perheväkivalta ja siitä johtuvat traumat olivat valitettavasti Susanalle tuttuja jo kauan ennen naimisiinmenoa…

”Mentyäni naimisiin, aloin kärsiä sanallisesta ja henkisestä väkivallasta, koska miehelläni oli ongelmia alkoholin kanssa ja hän oli mustasukkainen ja omistushaluinen. Minua pahoinpideltiin ja uhkailtiin jatkuvasti, ja kertoessani muille siitä, mitä hän teki minulle, ei kukaan uskonut minua, koska hän sanoi että hän aviomiehenäni sai tehdä mitä halusi. Jokaisen pahoinpitelyjakson jälkeen hän puhui ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, pyysi anteeksi ja sanoi, että hän oli pahoillani, mutta minä olin syyllinen, koska hän teki niin vain koska hän rakasti minua niin paljon.

TRAUMA

”Koska minulla oli jo poikani, yritin suojella häntä, jotta hän ei kasvaisi traumatisoituneena kuten minä. Joten aina kuun lopussa pyysin äitiäni jäämään hänen luokseen, koska tiesin jo mikä minua odotti… mutta koska se ei aina ollut mahdollista, hänkin joutui kärsimään ja lapseni piti olla psykologin tarkkailussa päiväkodissa. Häveten sitä mitä poikani joutui käymään läpi ja peläten, ettei kukaan usko minua, yritin peittää kaiken paremmilla vaatteilla ja meikillä. Päädyin siihen pisteeseen, etten voinut nukkua öisin.

FYYSINEN JATKUMO

”Koska kehoni oli hyvin heikko, olin laihtunut ja vuotanut verta kuukausia, tulin aneemiseksi. Hormonaalisesta epätasapainosta huolimatta tulin raskaaksi toistamiseen. Lupailut siitä, että kaikki tulisi muuttumaan, saivat minut kestämään sen helvetin, mutta kaikki vain paheni. Pelkäsin vieraan miehen tervehtivän minua kadulla, sillä tiesin jo, että kotona minua syytettäisiin uskottomuudesta. Kukaan, joka näki minut kadulla, ei koskaan olisi voinut kuvitella, mitä koin kotona.”

SYNDROOMA

”Perhelääkärin kohtaamana päädyin kertomaan hänelle, mitä kävin läpi. Olin jo syvästi masentunut ja minun olisi pitänyt syödä lääkkeitä loppuelämäni. Sain tietää, että minulla on “pahoinpidellyn naisen syndrooma”. Lasteni rakkauden vuoksi en koskaan ajatellut tekeväni mitään sekopäistä koska tehtäväni oli suojella heitä. Mutta kipu sielussani oli niin suuri, etten voinut katsoa itseäni peilistä, koska tunsin häpeää ja inhoa itseäni kohtaan.”

UUSI TARINA

”Sain tietää Universal-kirkon työstä ja päätin tarttua tilaisuuteen muuttaa tarinaani. Antauduin kaikella voimallani ja panin uskoni ja luottamukseni annettuihin opetuksiin. Se ei ollut helppo prosessi, mutta aloitin antamalla anteeksi kaikille, jotka olivat saaneet minut kärsimään, sitten etsin Pyhää Henkeä koko sydämestäni. Hänen kauttaan paranin kaikista menneisyyden traumoista ja arvista. Tänään, jopa monien muiden saavutusten jälkeen, Hän on suurin rikkauteni. Nyt lapseni ovat jo valmistuneet, olen onnellinen, minulla on rauha ja elämä seesteistä. Joskus voi olla riitoja, mutta sydämessäni on varmuus siitä, että Jumala on kanssani ja olen enemmän kuin voittaja kaikessa.”

Susana Ribeiro

Lähde: Folha de Portugal