“Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni? Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.”
Job 41:10-11
Kun turhamaisuus valtaa Jumalan palvelijan, he alkavat ajatella, että heillä on oikeus tähän tai tuohon sen sijaan, että olisivat tyytyväisiä jokapäiväiseen leipäänsä.
Siitä eteenpäin he alkavat valittaa ja vaatia parempaa elintasoa, sen lisäksi, että uskovat tarkoituksen pyhittävän keinot – joka ei mene niin!
Sitten kun Herra Jeesus koskettaa tai siirtää jotakin heidän elämästään – heidän palvelutehtäväänsä tai sen hetkistä asemaansa – jotkut vaipuvat nopeasti epätoivoon ja menetyksen tunteet päivittävät heidät.
Mutta vain niille, jotka ovat tarpeeksi hulluja uskoakseen omistavansa jotain, tulee tämä menetyksen tunne. Tämä johtuu siitä, kuten yllä olevassa jakeessa näemme, kaikki, mikä on taivaan alla, tulee Jumalalta. Jopa se, mitä tarjoamme Hänelle, tulee Häneltä – meidän Jumalaltamme!
Kaikki uhrauksemme ja omistautumisemme Jumalan työhön on yksinkertaista takaisinantoa kaikesta, mikä jo kuuluu Herralle Jeesukselle!