Ingrid Lia da Silva varttui keskellä köyhyyttä ja äitinsä aggressiota. Hänestä tuli katkera. Yksi muisto kuitenkin sai hänet ymmärtämään, että hän voisi saada elämän, josta oli aina haaveillut.

Rikkoutuneessa kodissa varttunut kulunvalvoja Ingrid Lia da Silva, 28, koki katkeruutta lapsuudessa. ”Isäni lähti kotoa ja jätti äitini, minut ja kolme veljeäni. Olin hyvin nuori, ja ajattelin, että äitini oli syyllinen siihen, ettei hän antanut meidän olla lapsia kuten muut, koska puutteenalaisena ja työttömänä hänen ratkaisunsa oli laittaa meidät myymään suklaata kadulla. Siitä alkoi turhautumiseni”, hän sanoo.

Perheen haastavan taloudellisen tilanteen lisäksi Ingridin äidistä tuli aggressiivinen. ”Hermostuneens hän alkoi lyödä minua niin, että vuosin verta. Sen lisäksi hän kiroili ja oli muillakin tavoilla kaltoinkohteleva. Minusta tuli kuin haavoitettu peto, katkera, masentunut, kateellinen ja kostonhimoinen teini. Sairastuin masennukseen”, hän kertoo.

Ajan kuluessa muut tunteet ottivat räjähdysmäisen otteen Ingridissä, joka kertoo, että kipu vaihtui vihaksi. “Hylkäämisen tuska muuttui vihaksi, joka vain kasvoi äitiäni kohtaan.” Yhden pahoinpitelyn jälkeen Ingrid otettiin huostaan: ”sieltä minut vietiin turvakotiin ja olin siellä noin kuusi kuukautta. Tämän paikan sisällä kuulin, ettei minulle olisi ollut mitään mahdollisuuksia ja että tätä olisi elämäni. Halusin kuolla, koska kuvittelin sen olevan ainoa keino kivun loppumiseen. Karkasin laitoksesta ja palasin kotiin, mutta tilanne vain paheni, koska päädyin huonoon seuraan  ja aloin varastaa. Käytin huumeita ja aloin myös juomaan. Tein sen ilokseni, tukahduttaakseni kipua ja tunteakseni oloni hieman paremmaksi, mutta tyhjyys syveni ja syveni.”

KIPU SIELUSSA

Huumeiden ja juomisen jälkeen Ingrid menetti tajuntansa juhlissa. ”Kun tulin tajuihini, olin talossa tuntemattomien ihmisten kanssa. Minut pahoinpideltiin ja yritin itsemurhaa muutaman kerran. Kerran kadun kulmassa istuessani katsoin ylös taivaalle ja muistan ajatelleeni: ‘Miksi elämäni on tälläistä? Jos Jumala on olemassa, miksi kärsin tällä tavalla? En ole pyytänyt syntyä tai saada tätä elämää”. Silloin muistin Universal-kirkon. Lapsena kävin kirkon Raamattukoulussa (CBC), mutta äitini oli hyljännyt Jumalan”, hän muistelee.

UUSI HISTORIA

Ingrid muistelee saapuneensa Universaliin yksin perjantaina 16-vuotiaana. ”Lähdin kokouksesta eri ihmisenä. Tuntui, kuin olisin voinut lentää, koska vapauduin kaikesta taakastani, joka minua painoi. Siitä alkoi uskon vaellukseni. Ymmärsin, mikä aiheutti kärsimykseni ja että minun piti antaa anteeksi äidilleni. Päätin myös mennä vesikasteelle ja jättää vanhan olennon taakseni, sen vanhan Ingridin. Aloin etsiä Pyhää Henkeä. Kuuntelin piispa Macedon ohjelmaa ja eräänä päivänä opin jumalallisen DNA:n, uudelleensyntymisen tarpeesta. Kun osallistuin yökokoukseen, oli ikään kuin olisin kuullut Jumalalta itseltään, että Hän oli Isä, jota olen aina halunnut,  ja jota minulla ei koskaan ollut”.

Silloin hän tajusi, ettei hän ollut enää yksin. ”Sen päivän jälkeen kaikki muuttui elämässäni, koska minulla oli taivaallinen Isä ja sain hänen DNA:nsa. Pyhän Hengen saaminen tarkoittaa sitä, että sisimmässämme on elämä. Nyt minulla on rauha, ja perheeni on Jumalan läsnäolossa. Minulta on kysytty, miksi nauran aina, ja vastaukseni on, että koska minulla on Pyhä Henki. Hän on iloni, lohdutukseni ja ystäväni.”